Meikäläinen

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Miten aloitin sijoittamisen

Se oli joulun pyhät kun päätin, että en enää aio makuuttaa rahojani säästötilillä. Tiedättehän, se perinteinen tarina miten ensi vuonna sitten alan urheilla, käytän rahaa viisaasti, laihdutan, mitä vaan.. Siitä se ajatus sijoittamisesta lähti, tuijottelin jälleen säästötiliä ja mietin kun maksettu korko on taas niin älyttömän pieni. Jotain oli tehtävä ja siinä tylsyyttäni googlettelin erilaisia blogeja, törmäsinkin sitten sijoitusblogeihin. 

Kotona minulle on aina hoettu pitkin lapsuutta ja nuoruutta, että älä vaan sijoita kun siinä voi menettää kaiken. Kuvittelin oikeasti vielä johonkin parikymppiseksi asti, että pörssiin pitää mennä paikan päälle ja siellä kulkee pukumiehet miljooniensa kanssa vahtaamassa kursseja. Näin jälkikäteen ajatus tuntuu hölmölle, mutta aika monelle muullekin on tuntunut iskoutuneen kyseinen ajatus päähän.  Tämä tuntuu vieläkin olevan sellainen vallalla oleva käsitys, että pikkusummilla ei voisi sijoittaa ja kaikki kannattaisi makuuttaa "korkoa kasvamassa" säästötilillä. 

No joka tapauksessa aloin pikku hiljaa tutustua sijoittamiseen siinä joulupäivänä ja kaikki vaikutti aluksi hyvin sekavalta. Ihan ensimmäiseksi tein tilin Nordnetiin ja siirsin sinne hieman rahaa. Perehdyin sijoittamiseen erilaisten blogien kautta, jos olisin ollut fiksu niin olisin lainannut vaikka jonkun kirjan kirjastosta. Oli kuitenkin taas pyhät ja kirjasto kiinni.. Muutaman päivän siinä tankkasin tietoa tiiviisti eri lähteistä.  Normaalisti en ole kovinkaan huoleton rahani suhteen, mutta uudenvuoden korvilla mulle tuli joku hetken mielen häiriö ja mä vain kliksautin pienen kasan Cityconin ja Capmanin osakkeita. Jälkikäteen ajalteltuna olisi ehkä kannattanut tutustua yhtiöihin edes vähän eikä vain seurata perässä mitä muut tekee. Toisaalta jos muut ostavat paljon ja suosivat jotain yhtiötä, silloin olo on ainakin itsellä hieman luottavaisempi. Ainakin sitten upotaan kaikki yhdessä jos menee pieleen.

Muistan vieläkin sen tunteen kun ostin ekan osakkeen, tuntui ihan kuin olisi jonkun rikoksen tehnyt. Siis pistinkö mä just satasia johonkin, menikö se savuna ilmaan? Apua mitä mä oon menny tekemään? Yritin kuitenkin rauhoittua, että mitä sitten jos menetän tämän 700 euroa kokonaan? Edelleen säästötilillä komeilee kivan kokoinen summa eli en mä kuole jos toi 700 euroa nyt menee hukkaan. Sijoitin koko alkuvuoden erilaisiin yhtiöihin pikkusummalla sillä periaatteella, että jos kaikki menee plörinäksi niin voi voi. Pyrin hajauttamaan salkkua tehokkaasti, otin käyttöön kaikki superrahastot ja niiden lisäksi ostin "perinteisiä" suomalaisia osakkeita.

Nyt kun salkkuun on kertynyt jo useampi tuhat euroa, ei enää mieli olekaan niin huoleton. Jos menettäisin oikeasti ihan kaikki, kyllä se harmittaisi tosi paljon. Toisaalta mulla kävi aika hyvä munkki tuossa alussa kun tosiaan esimerkiksi Capman on nostanut kurssiaan ja ihan kivat osingotkin sieltä sai. Nyt kun salkku koostuu pelkästään kotimaisen pörssin osakkeista, on Capmania, Teliaa, Konetta yms niin on aika varmaan vähän laajentaa ulkomaille. Itse kun toivoisin hyvää osinkoa ja mieluummin useammin kuin kerran vuodessa. Edes muutama euro kuukausittain jotenkin piristäisi ja tuntuu paremmalle kuin vaikkapa 30e kerran vuodessa. Mikä lie psykologinen juttu tämäkin.

Ensimmäisen askeleen kohti amerikkalaisia yhtiöitä otin ETF-rahaston muodossa. Aloitin nyt ETF-kuukausisäästämisen ja pyrin hajauttamaan nämä tehokkaasti, näitä kun voi Nordnetin kuukausisopparilla venkslata miten haluaa. Olen kuitenkin kokeilunhaluinen ja ajattelin jos sijoittaisi jenkkilän puolelta johonkin turvalliseen yhtiöön ja suoraan sen osakkeisiin, esimerkiksi CocaCola vaikuttaa turvalliselle ja sitä tuntuu monet suosivan. Kurssi vaan on nyt niin korkealla, että ei oikein innosta. Kuitenkin tuntuu, että tämän askeleen vetäsen sitten riskillä tai siltä se ainakin henkisesti tuntuu kun ottaa askeleen kohti tuntemattomampaa. Oikeastihan haluaisin ostaa kaikkein eniten Applea, mutta kurssi tuntuu sahaavan miten sattuu riippuen mitä mieltä yleisesti ollaan iPhonesta. Ainakin siltä se tällaisen noviisin silmissä tuntuu, joten en nyt ainakaan ihan aluksi uskalla koskea Appleen muuten kuin ostamalla niiden tuotteita.

Sellaisia mietteitä tänään. Olen aika varma, että jos vaan kurssi näyttää vihreää valoa niin päädyn ostamaan jotain ulkomaista osaketta ensi viikolla. Saa nähdä kuinka käy!


lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivä

Nyt se on tehty, oma blogi perustettu. Miksi? Siksi, että mulla on suuri tarve päästä kirjoittamaan omasta elämästä ja vähän muustakin. Mistä sitä koskaan tietää, lukeeko tätä joskus joku vai ei, mutta let's get started!

Blogini tarkoitus on toimia itselleni ajatuksien jäsentäjänä ja haluan välittää niitä myös lukijoille (tai mahdollisille sellaisille). Elämme hyvin hedonistisessa ja minäkeskeisessä yhteiskunnassa, jossa materia ja mammona tuntuu hallitsevan kaikkea ja kaikkia. Olen pian kolmekymppinen nainen ja yhteiskunnan normien mukaan minun pitäisi vähintäänkin joko ryhtyä perhettä perustamaan ja antaa miehen hoitaa talous tai sitten itse tehdä niska limassa töitä oman uran eteen. Minä taas en tähän normiin mahdu ja onneksi ei tarvitsekaan.

Olen kokopäivätyössä, mutta työ on ja tulee aina olemaan minulle vain rahan lähde. Toki työn pitää olla mukavaa ja mielekästä muutenhan sitä kilahtaa päässä, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa uralla eteneminen rahankiilto silmissä ja vieläpä oman mielenterveyden kustannuksella. Tietenkin osalla tämä uralla eteneminen on hyvin luontevaa ja tulee suht vaivatta, mutta ei ainakaan minun työpaikallani. Jos haluat eteenpäin ja parempaan asemaan, saat liksaa lisää ehkä muutaman satasen (verottaja haukkaa toki oman osuutensa vielä tästä) ja vastuuta triplasti enemmän. Onko se kaiken sen arvoista? Ehkä jollekin toiselle voi olla, mutta minulle ei.

Olisi ihanaa jos voisi olla osa-aikatyössä ilman taloudellista katastrofia, tällä hetkellä se vaan ei ole mahdollista. Kiitollinen olen toki kokopäivätyöstäni, koska ennen tätä pestiä olin pätkätyöläinen osa-aikaisissa työsuhteissa ja säästöön ei jäänyt senttiäkään. En siis ole juurikaan kiinnostunut urakehityksestä, vaan omaa henkistä pääomaa voi kyllä toteuttaa työn ulkopuolellakin. Olenkin alkanut sijoittamaan viime aikoina ja tulen varmasti bloggaamaan matkastani sijoitustantereella.

Viime vuodet ovat olleet elämässäni aikamoista taifuunia, olen muun muassa kokenut suuren menetyksen. Siitä ehkä joskus toiste enemmän, mutta kokemukset ovat muokanneet minusta sen kuka olen juuri tänään 24.6.2017. Olen kokemuksieni myötä alkanut kyseenalaistaman kulutusyhteiskuntaa, enää onnellisuuteni ei riipu vaatekaapin sisällöstä tai asemastani työpaikalla. Eikä edes siitä paljonko tilillä on rahaa. Mulle elämässä tärkeintä on kliseisesti tämä hetki, koska huomista ei ole luvattu kenellekään. 

Että sellaiset alkusanat.

Miten aloitin sijoittamisen

Se oli joulun pyhät kun päätin, että en enää aio makuuttaa rahojani säästötilillä. Tiedättehän, se perinteinen tarina miten ensi vuonna sit...